Viime vuonna Luonnonvarakeskus etsintäkuullutti vanhoja raparpereja. Ilmoitin sinne kaksi eri puskaa ja unohdin sitten koko asian. Muutama viikko sitten sain kuitenkin luonnonvarakeskuksesta kirjeen, jossa pyydettin lehtinäytettä raparperistani. Parin sähköpostin jälkeen selvisi, että kyse on nimenomaan suutarin mökin raparperista.
Raparperi on perinteinen maalaistalon pihapiirin kasvi. Se on usein saatu tuttavalta ja naapurista juurakkona, joskus se on otettu muutossa mukaan uuteen kotiin. Se on kevään ensimmäisiä keittiöpuutarhan antimia, satokauden aloittaja.
Suutarin mökin raparperin kerrotaan olevan peräisin Helsingistä asti. Sieltä se olisi kulkeutunut mökin pihaan Maija-tädin mukana. Ehkä se siksi kiinnosti tutkijoitakin niin, että pyysivät näytteen. Voihan olla, että sille löytyy serkku Helsingistä - tai sitten selviää, että sen ihan naapurista.
Perinteisen sukututkimuksen lisäksi olen hurahtanut myös DNA-avusteiseen sukututkimukseen. Ihmisten DNA:n tutkiminen tuo joskus vastauksia sellaisiin kysymyksiin, mihin perinteisillä keinoilla ei vastausta saada. Se kertoo myös jotain ajoista ennen kirjallisia lähteitä. Samalla tavalla raparperin perimästä voi nyt löytyä tiedon murusia suutarin mökin väen elämästä.
Tein ylimääräisen retken (ihanaa että oli tekosyy!) suutarin mökille ja leikkasin pääjuuresta kasvavan lehden, kuten ohjeessa neuvottiin. Lehti pussiin, pussi kuoreen ja kuori postiin. Tuloksia on kuulema luvassa ensi vuonna. En tiedä miten jaksan odottaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti